Tanskalaisjäbät on vuokrannut kämpän kampuksen ulkopuolelta. Vakiovarustukseen kuuluu kaksi kerrosta ja kohtuullisen iso uima-allas. Allasbileet kuuluivat luonnollisesti agendaan tällä viikolla. Viina virtasi saaveissa, jengi heilui uimapuvuissa ja tyttöjä tönittiin altaaseen. Peruskuviota.

Silti alko jossain vaiheessa olemaan sellainen olo, että on vähän väärässä paikassa. Ensinnäkin bileissä oli alunperinkin vähän turhan vähän porukkaa kunnon allasbileiksi. Sen lisäksi bileiden henkilöt eivät olleet kaikkein herkullisimpia. Ranskalaisia tyttöjä ja poikia aimo liuta, he tykkäsivät puhua omaa kieltään eivätkä viitsineet vaihtaa sitä, vaikka seurassa oli tyyppejä, jotka kieltä eivät taitaneet. Tämä ei tee mitenkään ystävällistä vaikutusta eikä innosta kommunikaatioon heidän kanssaan. Tämän lisäksi paikalla oli kolme saksalaista ja kolme tanskalaista jätkää. Muutaman lasillisen jälkeen he alkoivat puhua armeijasta, eikä sille puheelle tullut loppua. Kaksi tanskalaista olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi Irakin ja Afganistanin sotiin ja hehkuttivat loputtomiin seikkailujaan siellä. Armeijahenkisyys oli siis vahvasti läsnä. Sivumennen sanoen heidän puheensa armeijan kovuudesta ja sankaritarinansa eivät oikein kohdanneet. Jos illan hehkutetuin tarina kertoo siitä kuinka joukkojensiirrossa aavikon poikki kuljetusautojen moottorit hajoilivat ja matkassa kestikin kahdeksan tuntia kahden sijasta niin en ymmärrä asian hienoutta.

Huomasin, että maailmankuvamme eivät oikein kohdanneet alkuunkaan. Kun tanskalainen kysyi minulta olenko käynyt armeijan, sanoin käyneeni mutta aloin samantien selittää asian eettistä puolta pyrkien selittämään miksi näin sen eettisesti oikeaksi valinnaksi vaikka perusluonteeltani olen pasifistinen. Tanskalainen taasen alkoi hehkuttaa Suomi-konekiväärin tehokkuutta taisteluolosuhteissa. Molemmat varmaankin huomasivat, kuinka kaukana näkökulmamme maailmasta ovat toisistaan. Saman kaverin urafilosofia: "Its not about getting a Mercedes and a swimming-pool. I mean, I have them both, but its more important to have fun on the way." Ihan jees, mutta vaikea jotenkin samaistua tuollaiseen egoistis-hedonistiseen maailmankuvaan, jossa muut ihmiset ovat pelkkiä oman hauskanpidon maksimointivälineitä, jotka voidaan hylätä kuin superpallo, jos he eivät enää lisää tarpeeksi omaa hauskaa. Tämä porukka oli viikonloppuna lähdössä Koh Samuille bilettämään ja olin lähdössä mukaan. Bileiden jälkeen päätinkin lähteä Krabille intialaisen huonetoverini ja hänen kaverinsa kanssa. Ranskalaisia puhumassa ranskaa ja tanskalaisia puhumassa armeijasta. Ei kiitos.

Kun tästä porukasta näyttää muodostuneen vaihtareiden bailujengin ydin, voi tämä pidemmän päälle muodostua ongelmaksi. Pitänee pyrkiä löytämään parempia bileitä muiden vaihtareiden suunnasta. Onneksi muutama ranskalainen vaikuttaa ihan hyviltä tyypeiltä, ajatusmaailma on avara ja kiinnostuksena Thaimaassa ovat muutkin kuin rantakohteissa bilettäminen, lisäksi he suostuvat vaihtamaan kielen englanniksi, kun seurassa on ei-ranskalaisia. Se on jo paljon.

No niin, nyt lähden kohti Krabin-bussia. Se puksuttaa yön yli ja aamulla kuudelta olemme perillä.