Syötiin tänään ulkona terassin alla vimmaisen vesisateen viuhtoessa ympärillä. Sademäärän suuruus konkretisoitui veden noustessa lattialla nilkkoihin asti. Myös ruokapaikan katoksen alle torilta juostessa läpimäräksi kastuessa ymmärsi, että nämä trooppiset sateet sisältävät tavallisesti isomman vesimäärän kuin suomalaiset kolleegansa. Torilla leikin eksoottista ja söin paistettuja heinäsirkkoja päineen ja raajoineen. Pienet olivat pieniä mutta isot sellaisia seitsensenttisiä. Rapeilta maistuivat.

Tänään oli myös koulun student unionin vaalit, jossa vastakkain olivat sympaattinen ja empaattinen, mukavanoloinen ja yhteistyökykyinen nainen sekä itsevarma, puku päällä esiintyvä, itsevaltaisen oloinen itseriittoisa mies. Naiskandidaatti on samoilla Gender and Development kursseilla kanssani ja luokan hyvän yhteishengen sekä kaikkien innostuksen kautta hänen ehdokkuuteensa itsekin innostuin hänen kannattajakseen eilen. Mies voitti. Jälkikäteen ymmärsin, että hänen markkinointikoneistonsa oli ollut tehokkaampi ja selvästi käynyt enemmän markkinoinnin kursseja osaten luoda mainoksien kautta välittyvän asiallisemman ja professionaalisemman kuvan henkilöstä. Paneelikeskustelussa nainen oli selkeästi vahvempi. Ongelma on juuri se, että nämä ihanat humanistinaiset harvemmin osaavat markkinoinnin raakoja lakeja. Itseriittoiset pukumiehet taas osaavat menestyksen askeleet suvereenilla varmuudella. Siksi tarvittaisiin enemmän linkittyneitä ihmisiä, jotka vaikka ovatkin eettisesti tiedostavia, osaisivat silti esiintyä piinkovina ja professionaalisina varteenotettavina henkilöinä.

Kandissa totesin tänään, että normatiivisuus on illuusio. Kyseenalaistin myös viimeisen kahdenkymmenen vuoden metaeettisen mainstream - keskustelun vääriä lähtöoletuksia sisältävänä. Nautin siis kirjoittamisesta!