Mainittakoon tässä kohdin, että matkalle lähtöä edelsi varsin dramaattiset ja kimurantit vaiheet elämän palavalla tasangolla, rakkauden niityillä. Paneutumatta osittain varsin julmiin yksityiskohtiin voisin lainata tähän kohtaan sopivasti löytämääni Yliopistolehden vanhaa artikkelia, joka on saatavilla myös online:

Dekadentti janoaa petomaista, kylmää ja julmaa naista: "Tule syliini, julma tiikerikissa,/ sinä palvottu, kavala, tunteeton", kutsuu Baudelaire. Onervan Mirdja, joka omaksuu kohtalokkaan naisen roolin, kuvittelee itsensä kaikkivaltiaaksi. "Ja kasvakoot maasta alttarit ja nouskoot uhrisauhut minun takanani: te palvelette kohtaloanne, kun minua palvelette", puhuttelee hän miehiä mielessään.
Kohtalokas nainen hahmottui miesmäiseksi, koska häneen liitetty aktiivisuus ja vahva tahto ajateltiin miehen ominaisuuksiksi. Vastaavasti julmaa kissanaista palvova dekadentti mies sai feminiinisen leiman. Molemmissa siis sekoittui se jyrkkä sukupuolijako, joka samaan aikaan sai kärjistyneimmät ilmaisunsa: molemmat olivat "perversioita".

Jotta asiasta kirjoittamisen melodramaattinen tyyli säilyisi kunnialla loppuun asti sanottakoon nykytilanteesta, että "sydämeni on vapaa, mutta haavoittunut".